Olihan se hetken talvi....

Nyt kun vihdoin tuli lunta, saatiin tytöt kunnolla liikkumaan. No sitä ei kauaa kestänyt. 
Plussakelit tuli ja lumi on muuttunut jääksi, eikä ainakaan remmilenkeistä tule mitään näillä Lauttasaaren kaduilla...
Onneksi maneesivuorot helpottavat tässäkin tilanteessa.

Hippo käytettiin nyt osteopaatilla, kun se ajoi pahasti Hemin jalkoihin, ja heitti monta kiekkaa ympäri.
Oikeasta lavasta löytyi jumeja, jotka avattiin. Muuten koirassa ei mitään vikaa ollut. Oletan että Hipolle jäi jonkinsortin "kammo" Hemulin kanssa juoksemisesta ja siksi on nyt himmaillut. Muiden hipettien kanssa juoksee mieluusti. Täytynee pitää pieni breikki yhdessä juoksemisesta, ja katsoa sitten uudestaan.

Ollaankin nyt Hipsulan kanssa keskitytty lihaskunnon palauttamiseen. Se tiputti kaikki lihaksensa juoksujen aikaan, kun meno ei maistunut, ja nyt on pelkkää taikinaa koko koira. Talvimaastot voidaan siis suosiolla jättää unholaan, kun ei tässä kuukauden aikana sitä siihen kuntoon saada. Turha lähteä hakemaan loukkaantumisia. Toukokuulle on asetettu uusi hieman järkevämpi tavoite.
Kilpailukirja saatiin nyt vihdoin hommattua, kun Hippo mitattiin. Korkeutta neidillä on huimat 46,0cm, täydellinen koko.

Lisää tekemistä Hipolle tuo huomenna whippetharrastajien näyttely, jonne se pääsee pönöttämään. Olen niin suuresssa kiitollisuudenvelassa Hipon siskon omistajalle, joka jaksaa järjestää oman koiransa toiseen luokkaan, jotta pääsee Hipon esittämään. Kai sitä itsekin pitäis ryhdistäytyä ja mennä kehään sipsuttelemaan... Se ei vaan ole mun juttu, enkä siitä oikein mitään iloa saa irti...

Hemi on voinut loistavasti. Peruskunto on hyvä, ja lihaksia on kertynyt. Kiitos ruuanvaihdoksen.
Aiemmin syöty Jahti&Vahti voidaan meillä nyt lopullisesti heittää roskikseen, sillä kumpikaan koirista ei kestänyt sitä, ja anaalirauhaset täyttyivät molemmilla... Tällähetkellä alas menee Acanan Large Breed, joka sopii molemmille tytöille paremmin kuin hyvin. Lisänä tietty lihaa suhteessa 50:50.

Näillä siis mennään....

Nyt hipon kanssa "viehetreeneihin" ja läskiä sulattamaan. Iltapäivällä vielä retki Hyvinkäälle Hemin siskoa moikkaamaan, ja sinne remuamaan. Kyllä tämä tästä, vaikka Hippoa katsellessa tuleekin hieman epätoivoinen olo.

Ei se talvi tule.

Koko syksyn odottelin että tulisi nyt jo lunta niin pääsen koirien kanssa hiihtämään. Ei tullut lunta ei. Nyt olen lakannut jo odottamasta.
Toisaalta ihan hyvä näin, että tammikuuta mennään ja lunta ei näy, niin sulaa radat sitten keväällä nopsammin, ja saadaan treenit ajoissa käyntiin...kai...

Me varauduttiin kuitenkin lumentuloon, ja käydään parissa eri maneesissa koiria juoksuttamassa. Kerta viikkoon tällainen "urheilutapahtuma". Koirat on nauttineet laadukkaasta pohjasta, ja toisella maneesilla meillä on kavereita paikalla, joten koirat ovat nauttineet myös uudesta seurasta. Hieman harmittaa että hemi ei anna ihan täysiä tehoja hipon kanssa, mutta onneks joka toinen viikko on muitakin greyhoundeja paikalla....

Ruokinnat on nyt toivottavasti saatu kuntoon, Hipon juoksut taakse ja mittausaika Hipolle myös sovittua. Päästään sitten talvimaastoihin oletettavasti maaliskuussa, jos tässä nyt edes mitään talvea tulee.....                                                                                                                                       

Pitkästä aikaa.

Tuossa mietin yks päivä, että mikäköhän on nyt unohtunut... No tietty päivittää blogia, jotta voin vielä joskus myöhemminkin muistaa mitä on tapahtunut :)

Tosiaan, tiivistettynä, viimeiseen pariin kuukauteen on mahtunut hipon 2. Juoksut, pari reisivammaa  ja harmaan anaalirauhas-ontumis-selvittely. No mutta kaikki alkaa olla jo takana päin onneksi.

Talven varalle on maneesivaraukset hoidossa. Tai siis minkä talven? Ikuista syksyä eletään. Ulkona on pimeetä ja paskaa. Koirat saa hiekoitussorasta tassuihin haavoja, ne on rapasia ja niillä on kylmä kun on märkää ja tuulee. Puhumattakaan omistajista.
Mikään ei huvita.
Onneksi vaivoihin on myös lääke. Nimittäin pukeutuminen. Rakas ja kiltti isäni osti ihanat sorelin talvisaappaat minulle. Lisäksi kun päälle vetää viimetalvena hankitun untuvatakin, ei voi tulla kylmä!
Koirille on hankittu huomioväriset dg:n lämpöpaidat, sadetakit sekä toppatakit. Hippo pukeutuukin mieluusti, mutta Hemiä kutittaa niin helvetisti kaikki. Kokoajan.

Yritän tässä talven aikana hieman ahkerammin päivittää, varsinkin noista vaatetuspuolen asioista.

Syksyistä menoa.

Kylmä tulee jo kovin. Ainakin minun ja Hipon mielestä. Hemi edelleen läähättää yöt läpeensä, kun on niin kauhean kuuma...Hippo sensijaan sukeltaa koko yöksi peiton alle piiloon, ja ulos pukee päälleen vähintään lämpöpaidan (joita muuten tarvii tilata lisää, kun Hemuli on rei´ittänyt tehokkaasti vanhat)...

Sunnuntaina mentiin välillä jopa ilman paitaa, kun ei ollut ihan niiiiin kylmä...

Nyt on hiekkakuoppailtu ahkerasti, kun vielä voidaan. Toinen auto kun häviää tässä loppuviikosta kuvioista, niin ajelut rajoittuu kyllä melkolailla.

Hippo on alkanut käydä senverran ylikierroksilla juostuaan, että kuonokopalle on ollut paljon käyttöä. Lähinnä siis tuosta ylikierroksillemenosta kärsii Hemi, jonka Hippo taklaa maahan ja alkaa örinän säestämänä näykkimään... Typerys...

Tässä vielä hieman tunnelmia kuopilta... 

Ruoka vaihdettiin Hipolle Jahti&Vahtiin näin talvea kohti. Keräillään hieman lämmittävää kerrosta jonka voi sitten keväällä sulatella pois... Niin ja näyttelytkin on tulossa, joten ompahan sitten enemmän näyttelykoiran näkönen kun on kyljissä kunnon kinkut ;)

Tihutöitä ja ratatreeniä...

Kulunut viikko on ollut melko raskas... Edellisen viikon Hemi oli jo sisäsiisti, mutta kun jotain muuttui, eli Samu lähti viikoksi työmatkalle, palasivat sisälle pissaamiset kuvioihin.
Lisäksi nämä ystävykset ihanat, ovat oppineet kuinka peilikaapit ja keittiönkaapit saa auki. 
Eilen välipalaksi söivät 30 puristeluuta ja 30 salamitikkua, niiden lisäksi myös tiskirätit saivat kyytiä. Ja tietenkin joka rätistä oli revitty kulma vain pois...

Illalla sitten keräsimme kaikki itsemme ja suuntasimme Hyvinkäälle ratatreeneihin. Ensin harjoiteltiin Hipon ja Hemin kanssa käsivieheen avulla kopitusta. Molemmat koirat lähtivät kopista veräjä suljettuna. Hippoakaan ei enää hirvittänyt.

Sitten moottorivieheellä ensin Hemi sai kokeilla, ja juoksikin hienosti sen enempiä miettimättä radan takasuoran vieheen perässä. 
Hippo, joka on kokenut jonkinlaisen taantuman tässä moottorivieheen kanssa, ei lähtenyt ekalla yrittämällä perään, vaan jäi typeränä toljottamaan. Sitten yhdessä hölkkäiltiin vieheen perässä. 
Toisella kerralla se ampaisi ihan itsekseen vieheen perään! Ihanaa. Nyt ensi viikolla kun vielä (toivottavasti, jollei sada) on pentutreenit, niin vien Hippon sinne moottorivieheelle taas. Sitten onkin tämän kauden treenit taputeltu.

Lokakuussa vielä möllimaastot Hipolle ja Makkarajuoksut Hemille Hyvinkäällä.

tulis jo talvi, ja kevät ja ens kesä.

Omaa pihaa kaipaillessa, kai toisten omistamat pellotkin käy...

Hippo pääsi nauttimaan ihanaisesta pellosta Kauklahdessa. Tunnin spurttailtuaan päätti näyttää vain kauniilta ja pönötti keskellä peltoa ottaen hieman erilaisia poseerauksia kokoajan.

Hemi pääsi pentutreenailun makuun, ja lähti innokkaasti vieheen perään. Viehettä (käsi) vedettiin koppien ohi, niin ettei se lähtenyt nenän edestä, vaan samaa reittiä kuin moottoriviehekin lähtisi.

Kerran kopin vierestä, kaksi avoimesta ja kerran veräjä kiinni. Ei yhtään epäröintiä, ja ainut mikä kiinnosti oli tosiaan viehe. Huippua <3

Tässä video Hemulin nautiskelusta pellolla.

Näyttelyä

Kasvattajalle tekemäni lupaus käyttää Hippo näyttelyissä alkoi eilen. Käytiin Tuomarinkartanolla mätsärissä testaamassa miten tuo oikein mahtaa kehässä käyttäytyä. Oikein hienosti se meni, eikä juurikaan niskuroinut, vaikka pelkäsinkin pahinta. Onneksi oli tottunut ja osaava esittäjä :)

Lopputuloksena Hippo tuli sinisten neljännelle sijalle, huimasta koiramäärästä huolimatta. Ihan mahtavaa... Nyt sitten "oikeisiin" näyttelyihin käy tiemme. tai Siis Hipon tie.

Bobo ja Lilli